Kurssien aika

Sateet alkavat hiljalleen vähentyä, on jo helpompi liikkua jalkaisin ja hevosella.  Tämä vuosineljännes on hyvää kurssi-aikaa Shunito Yeri-projektilla:  On  käyty keskusteluja kyläyhteisöiden kehittämiseksi ja annettu Aids-valistusta nuorille. Terveydenhoidon ammattilaiset ovat opettaneet hygieniasta, muusta perusterveydenhoidosta ja joidenkin perinnäistapojen haitallisuudesta. Naisten säästö-ja lainaryhmät ovat pitäneet kokouksiaan ja tulosta on syntynyt. On myös kokoonnuttu puhumaan marginalisoitujen tilanteesta pienemmillä ja suuremmilla forumeilla.


Lokakuun viimeisellä viikolla järjestettiin Mekane Yesus kirkon toimesta Addis Abebassa järjestyksessään toinen Minority Forum, johon kutsuttiin  ”saastuttavina” pidettyjen kansanryhmien edustajia ja heidän parissaan työskenteleviä koko Etiopian alueelta. Mukana oli niin metsästäjinä tunnettuja (Mandsa, Negede) kuin myös savenvalaja- ja nahkuriryhmiin kuuluvia, sekä seppiä.  Sailemin rovastikunnasta kokoukseen matkasi 7-henkinen valtuuskunta.

 

Osallistujia kuunnellessamme kävi  selväksi suuret alueelliset erot marginalisoitujen tilanteessa. Joillakin alueilla eristäminen ja alistaminen ovat edelleen jokapäiväistä todellisuutta. Yksi tärkeä tekijä tilanteen parantamisessa on ollut paikallisseurakunnassa tehty työ. Oli ilo kuulla, kuinka Metun synodin (hiippakunnan) sailemilaisten valtuuskunta  neuvoi nyt Dillan synodia, joka oli ottamassa hapuilevia ensiaskeleita kohti yhteyttä:  ”Panostakaa ensin siihen, että  pappit  ja evankelistat tuntevat Raamatun opetukset, heistä rohkeimmat  opettavat sitten seurakuntalaiset sekä sanan että esimerkin voimalla hyväksymään marginalisoidut. Silloin seurakunnat pystyvät ottamaan syrjityt yhteyteen. Se avaa mahdollisuuden oppia uusia asioita ja saada äänensä kuuluville”, he neuvoivat loppupalaverissa. Sailem oli alue, jolla parikymmentä vuotta sitten törmäsimme ongelmaan, kun kaikkia ihmisiä ei päästetty sisälle kirkkoon. Se on nyt esimerkkinä muille pitkälle edenneestä kehityksestä. Koulutukseen ja yhdessä elämiseen panostavat kehitysyhteistyöprojektit alueella ovat parantaneet tilannetta myös  koko yhteisön osalta.

Kirjasimme ylös mikä on muuttunut edellisestä forumista, joka pidettiin neljä vuotta sitten. Edellisessä ryhmässä ei ollut raamattukoulun käynyttä evankelistaa, ei yhtään opettajaa eikä kunnan virkamiestä. Nyt oli. Ja Mandsa-pappejakin kaksi. Sailemin Rovastikunnan ensimmäinen Mandsa - pappi on nimeltään  Johannes  Mitachow. Oma seurakunta maksoi hänen koulutuksensa kaksivuotisessa raamattukoulussa ja maksaa nyt hänen palkkansa. Hieno suoritus Shakkichan seurakuntalaisilta. Poikkesin seurakunnassa 2010. Tuolloin seurakuntalaiset  valittivat, ettei heillä ole pappia. Kysyin mikseivät he lähetä nuorta keskuudestaan Raamattukouluun?  Opintojen hinta ei ole paljon kitaran hintaa suurempi.  Seurakuntalaiset saivat rahat kasaan ja rovastikunta  antoi yhden Raamattukoulun kiintiöpaikastaan  tälle mandsa-nuorelle.  Nyt seurakunnalla on pappi . Kuvassa pastori Yohannes.   

Sailemin rovastikunnan valtuuskunta joutui turvautumaan hevosiin päästäkseen Addikseen. Yhdeksän tunnin ratsastus Sailemista Sigmoon oli varmin reitti, kun bussit eivät vielä pääse kulkemaan. Eilen tuttavamme Dekasta soittivat, että tiekoneet ovat töissä ja pahimpia paikkoja korjataan. Se on hyvä uutinen myös Lappeenrannan vierailuryhmälle!