Erottavat ja yhdistävät kupit

Kuvassa  Daanno Gutama veljensä kanssa

Vierailimme myös legendaarisen Daanno Gutaman luona. Hän on vaikutusvaltainen Mandsa-johtaja, joka esiteltiin meille henkilöna ”jolta gumarotkin lainaavat rahaa”. Aikanaan hän toimi alueella hallinnollisissa tehtävissä ja myös gumarot joutuivat asioimaan hänen luonaan. Daanno Gutama hankki hienot kupit gumaro-vieraita varten. Näitä kuppeja säilytettiin lukollisessa puu-arkussa ja otettiin sieltä esiin vieraille,  koska he eivät olisi saastumisen pelossa voineet käyttää samoja astioita kuin mandsat.

Meille tarjoiltiin keitettyä maitoa noista kuuluisista kupeista. Nyt myös isäntä itse käytti samoja kuppeja osoittaen kaikille, että välillämme ei ole erottavaa rajaa. Kuvassa  Daanno Gutama veljensä kanssa, joka oli vaikutusvaltainen ”allaamo” eli ”shamaani” ennen kääntymistään kristityksi. Kirsi vieraili myös ortodoksipappien ja muslimien sheikin luona jakamassa tietoa projektista. Itse keskityin evankelioimispuoleen. Kirkkomme asema Sailemin alueella on suhteellisen vahva. Entiset saarnapaikat ovat nyt seurakuntia, joista joidenkin johdossa on vanhoja tuttuja.  

Danito Yeri projektissa on siis menossa viimeinen vuosi ja ensimmäinen vuosi Shunito Yerille on jo alkanut. Kirsi Leikola on projektien neuvonantaja, joten taidanpa hieman haastatella häntä:

Mitä nämä projektien nimet tarkoittavat, miten niihin päädyttiin ja kuinka ne lausutaan?  

Kirsi: Danito Yeri-nimi syntyi kun projektiin mukaan tulevien kylien nimiä pyöriteltiin ja huomattiin että tuo yhdistelmä tarkoittasi ”Jumala saattoi meidät yhteen”.  Monet alueen ihmisistä ilmaisivat ilonsa kaffankielisestä nimestä, myös muiden uskontokuntien edustajat. Samaa perinnettä haluttiin jatkaa ja shunito- sana saatiin erään Sailemin alueen kylän nimestä. Se tarkoittaa ”on sovittanut” ja sanaa käytetään sekä Jumalan sovitustyöstä että ihmisten välisestä sovittelusta.  Yeri lausutaan Jeeri.

Onko kyse aivan samanlaisista projekteista?

Kirsi: Periaatteet ovat samat: Koko yhteisön kehittäminen mandsojen erityistarpeet huomioiden. Kaikki osa-alueet on suunniteltu siten, että ne tuovat yhteen näiden kahden ryhmän jäseniä. Projektien välillä on  myös eroja, sillä tilanne Sailemin alueella on erilainen.  Mandsat ovat paremmassa tilanteessa perustarpeiden suhteen ja vaativat äänekkäämmin oikeuksiaan, mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta voi johtaa myös ylilyönteihin ja väkivaltaan. Välimiehiä, tiedonjakoa ja keskusteluja tarvitaan enemmän. Tämä on pyritty ottamaan huomioon  projektia suunniteltaessa. Lisäksi opimme monta asiaa Danito Yerin hankaluuksista. Emme esimerkiksi hanki vielä projektille autoa vaan hevosia.

Ovatko projektien työntekijät samoja?    

Kirsi: Osa on, osa vaihtuu. Edelleen olemme hyvin monikielinen ryhmä: Danito Yerin johtaja Hassabe (shekka) jatkaa, myös agronomisti Kaasahun ja kassanhoitaja-sihteeri Salamawit (oromo) jatkavat. Uusina on palkattu tulonhankinta/ yritysneuvoja Million, syntyisin Sailemista (kaffa). Lisäksi joka kylästä on mukana yksi 10-luokkaa käynyt nuori avustaja. Näiden kuuden joukossa on kaksi nahkuria ja yksi mandsa. Tässä yhdistyy mukavasti työllistäminen ja yhdessä oppiminen, sekä hyöty kaikille osapuolille! 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Risto Leikola

Uusi alku tutulla seudulla

Pastori  Mengistu totesi meille: ”Muistan kun ferentsejä tuli tänne maasto-autolla vuonna 1993. Juoksin muiden lasten joukossa katsomaan. Silloin näin teidät ensimmäisen kerran.” Eipä arvattu, että yhdestä niistä herttaisista kiljuvista lapsista tulisi Sailemin rovastikunnan johtaja.  Ja että mekin olisimme yhä kuvioissa mukana. Muistamme tulomme Sailemiin hyvin, sillä tieksi kutsuttu mutaväylä oli kamala ajaa ja kyseessä oli ensimmäinen vierailumme Kaffa-alueelle. Vierailimme Sailemin alueella säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Juuri siellä aloimme tehdä ratsain evankelioimismatkoja. 

Pian törmäsimme Kaffan väestöryhmien sisäiseen erotteluun, hallitseviin gumaroihin ja mandsojen vähemmistöön. Vuosia teimme töitä seurakuntiemme sisällä erottelun lieventämiseksi ja edelleen jäsenistömme kautta olemme pyrkineet vaikuttamaan muihin ihmisiin. Noina vuosina alettiin pohtia kehitystyön mahdollisuuksia alueella. Kun tie valmistui naapurikuntaan Dekkaan, siellä aloitettiin Danito Yeri kehitysyhteistyö-projekti. Sailemiin ei ollut kunnollista tietä. Tilanne on nyt muuttunut sikäli, että juuri Dekasta on tehty tie Sailemiin. Sailem olikin tietojemme mukaan viimeinen kunta Etiopiassa ilman autotietä. Tie mahdollistaa rakennustarvikkeiden kuljettamisen ja uusi Shunito Yeri – projekti kannatti aloittaa. Meidän näkövinkkelistämme ympyrä on nyt sulkeutunut.

Kirsi ja Risto Leikola työmatkalla.     Kuva Ato Million

Meihin ei Sailemin alueen kuntakeskuksessa Yadetassa enää juurikaan kiinnitetä huomiota. Viime käynnillämme kiertelimme ympäristöä yhdessä projektin työntekijöiden ja paikallisten kanssa. Majapaikoissa saimme ystävällisen vastaanoton. Jalkammekin pestiin. Tämä raamatullinen tapa on täällä käytössä ja olisi ollut  loukkaavaa pyristellä liikaa vastaan.

Meiltä on kysytty käytämmekö hevosia myös työmatkoilla. Ratsastaminen on hauskaa, mutta kyllä se töihimme liittyy ja työstä käy. Matkat väsyttävät ja yöpymiset ovat usein tupaten täysissä huoneissa, joissa käydään myös neuvottelut ja ruokaillaan. Ruuan tähteet tekevät tilasta myös rottien ruokkimispisteen mikä häiritsee nukkumista ja kasvattaa terveysriskejä. Aamun valjetessa lisää ihmisiä mahduttautuu huoneeseen ja kokoukset voivat alkaa ennen kuin pääsee maakuupussista ulos.

Kirsi ja Risto Leikola