Makeaa mahan täydeltä

Majapaikkani ympäristössä pyorii kolmenlaisia apinoita. Aamuyöstä ennen kukonlaulua mustavalkoiset colobuss-apinat alkavat äännellä. Päivän valjettua ilmestyvät marakatit ja silloin on syytä sulkea ikkunat tai kännykkä voi saada kyytiä. Viime reissulla näin myös pihallani harvinaisemman mustan apinan, amharaksi tsano. Poseerasi oikein kunnolla. 

Toukokuussa puihin ripustetut hunajapöntöt tyhjennetään ja nyt on herkuttelun aika. Suurin osa vuosittaisesta käteisrahasta saadaan hunajasta. Tänä vuonna kilosta on saanut vajaat kaksi euroa. Hunajaa myydään sekä suoraan välittäjille että myös torilla, mutta kyllä sitä tarjottavaksikin riittää! Yleensä herkku syödään suoraan sormin, kuvassa tosin annos leivillä, että ferentsikin pärjää. Sailemin kunta on tunnettu hunajastaan ja se on pääkaupunkilaisillekin haluttu tuliainen. Kuten näette, hunaja on aivan valkoista ja todella herkullista. Mandsojen tarjoama hunaja on kautta aikojen kelvannut myös gomaroille vaikkei muuta ruokayhteyttä ole ollut.

              

Kävimme myös Ji’in kylässa. Oli kiire, sillä sadekauden edetessä tulviva joki eristää kylän useaksi kuukaudeksi. Yadotan kaupungista Ji’iin on reilun kolmen tunnin ratsastus. Seutu on todella kaunista ja metsäistä. Olemme nyt ostaneet projektille oman hevosen, että pääsemme liikkumaan.

terveisin Kirsi