Rauhaa ja sovintoa rakentamassa

Shunito Yeri –projekti matkustaa Addis Abebaan

 

Äkkisiltään tämä kuva näyttää tavalliselta ryhmäpotretilta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan se pitää sisällään mullistavia asioita, joiden esiin tuomiseen tarvitaan tuhat sanaa!  

Ensinnäkin ryhmä ja paikka: Shunito Yeri-projektin kutsusta Sailemin kunnasta Kaffasta lähti matkaan ryhmä, joka pitää sisällään halveksittuja mandsoja ja nahkureita, sekä ortodokseja, protestantteja ja muslimeita.  Kuusi päivää matkustettiin yhdessä bussilla, juteltiin, saatiin yhteisiä kokemuksia ja muistoja.  Oltiin yhdessä ihmisinä eikä vain jonkin ryhmän edustajana, jokaisella oli nimi ja kasvot. Paikka on entinen keisari Haile Selassien palatsi, joka nyt toimii museona. Osa tiloista esittelee keisarin asuinhuoneet. Monet mandsoista liittävät heihin kohdistuneen erottelun ja  alistetun asemansa  ennen muuta Haile Selassien valtakauteen ja matkalla mukana olleet vanhemmat mandsat kokivat voimakkaasti sen, että heillä oli nyt oikeus astua noihin huoneisiin.

Oman alueen ulkopuolella pystyimme myös ruokailemaan muutaman kerran kaikki yhdessä, kun valitsimme ruokapaikaksi ortodoksien paastoruokaa tarjoavan ravintolan, jolloin lihakaan ei ollut tuottamassa ongelmia.

Noiden edellä mainittujen asioiden lisäksi matkan tavoitteena oli oppia tulemaan Addikseen tarpeen vaatiessa. Siksi harjoiteltiin linja-autoasemalle menoa, lippujen ostoa ja liikkumista kaupungissa. Suurten sairaaloiden ja tärkeimpien virastojen sijainnit kartoitettiin. Yksi päivä kerättiin toisaalta ideoita tulonhankinta-mahdollisuuksia ajatellen ja toisaalta keskusteltiin kriittisestä kuluttamisesta ja velkaantumisen vaaroista. 

Turistikohteista ehdoton oli leijonapuisto, mikä kiinnosti erityisesti metsästäjä mandsoja.

Lopuksi keräännyttiin meille juttelemaan matkan annista. Kaikki olivat ensi kertaa Addis Abebassa ja kerrostalot sekä autojen paljous hämmästyttivät. Monenlaista uutta oli nähty ja koettu.  ”Onneksi emme suoralta kädeltä uskoneet joidenkin varoittelua, vaan päätimme itse tulla katsomaan millainen matka tämä oikein on”, huokasi mukana ollut sheikki ja kävimme vielä hyvän keskustelun siitä, miten puheet ja juorut muokkaavat ihmisten mieliä ja että asioista kannattaa ottaa itse selvää.  

Yhdessä käytiin myös läpi mitä projekti oli saanut aikaiseksi kuluneen puolen vuoden aikana. Ensimmäinen 40 naisen pienlainaryhmä on perustettu ja siihen kuuluu sekä mandsoja että gomaroja. Jo sillä, että yhteinen ryhmä on saatu syntymään, on yksi projektin välitavoite saavutettu.   Vihannesten viljelykursseja pidettiin sadekauden kynnyksellä ja satoa on jo päästy maistelemaan. Tummaa herkullista lehtikaalia alueella on syöty kautta aikojen, nyt lisäksi saadaan porkkanaa, punajuurta ja perunaa. 

Asuntola ylä-asteen opiskelijoille alkaa valmistua ja peltikatto-tarpeet on toimitettu kolmelle ala-asteen kyläkoululle, jotka kipeästi tarvitsivat sateenpitäviä lisä-luokkahuoneita. Eräässä kylässä Senteriassa saatiin jo valittua sopiva lähde suojattavaksi, työ on tehty  ja lähde pulputtaa puhdasta  vettä koulun vieressä sekä koululaisten, opettajien että koko ympäröivän asujaimiston iloksi.  

Kerroin myös terveiset Lappeenrannasta ja siitä, miten ihmiset siellä seuraavat Shunito Yeri –projektin kulkua.  Sain tehtäväksi välittää lämpimät terveiset sinne teille kaikille, joten tässä ne nyt tulevat!

Kirsi

  

Luokka vuotaa

Ohessa myös muutama kuva Ji’in koululta. Neljänteen luokkaan asti on luokka-huoneita, mutta viides-luokkalaisille tehty ruohokatto-luokka ei oikein enää sateita pidä. Kyläläiset tuovat puut, me yritämme toimittaa kattopeltejä  ja nauloja. Yhden pellin hinta on n. 5 euroa ja niitä tarvittaisiin 100 kpl.

Koululaisten täytyy lukukauden alussa näyttää, että he ovat hankkineet joka oppiaineeseen vihkon. Alaluokkalaiset tarvitsevat 5 vihkoa ja kahdella viimeisellä luokalla (8-10) tarvitaan kaikkiaan 12 vihkoa. Yhden vihkon hinta on n. 6 birriä. 


Kuitenkin monilapsisessa maanviljelijä-perheessä vihkoraha jää joskus saamatta. Ruokaa kyllä on tarjolla riittävästi, mutta käteistä rahaa vähemmän. Birrin kurssi on ollut viimeaikoina 1€ = 22birriä, joten voitte laskea, millaiset summat saattavat olla merkityksellisiä. Yläluokilla tarvitaan lisäksi koulupuku. Kangas ja ompeluttaminen maksaa noin 12 euroa.  

Terveisiä koko projektihenkilökunnalta

Mukavaa kesää

Kirsi

Makeaa mahan täydeltä

Majapaikkani ympäristössä pyorii kolmenlaisia apinoita. Aamuyöstä ennen kukonlaulua mustavalkoiset colobuss-apinat alkavat äännellä. Päivän valjettua ilmestyvät marakatit ja silloin on syytä sulkea ikkunat tai kännykkä voi saada kyytiä. Viime reissulla näin myös pihallani harvinaisemman mustan apinan, amharaksi tsano. Poseerasi oikein kunnolla. 

Toukokuussa puihin ripustetut hunajapöntöt tyhjennetään ja nyt on herkuttelun aika. Suurin osa vuosittaisesta käteisrahasta saadaan hunajasta. Tänä vuonna kilosta on saanut vajaat kaksi euroa. Hunajaa myydään sekä suoraan välittäjille että myös torilla, mutta kyllä sitä tarjottavaksikin riittää! Yleensä herkku syödään suoraan sormin, kuvassa tosin annos leivillä, että ferentsikin pärjää. Sailemin kunta on tunnettu hunajastaan ja se on pääkaupunkilaisillekin haluttu tuliainen. Kuten näette, hunaja on aivan valkoista ja todella herkullista. Mandsojen tarjoama hunaja on kautta aikojen kelvannut myös gomaroille vaikkei muuta ruokayhteyttä ole ollut.

              

Kävimme myös Ji’in kylässa. Oli kiire, sillä sadekauden edetessä tulviva joki eristää kylän useaksi kuukaudeksi. Yadotan kaupungista Ji’iin on reilun kolmen tunnin ratsastus. Seutu on todella kaunista ja metsäistä. Olemme nyt ostaneet projektille oman hevosen, että pääsemme liikkumaan.

terveisin Kirsi

Erottavat ja yhdistävät kupit

Kuvassa  Daanno Gutama veljensä kanssa

Vierailimme myös legendaarisen Daanno Gutaman luona. Hän on vaikutusvaltainen Mandsa-johtaja, joka esiteltiin meille henkilöna ”jolta gumarotkin lainaavat rahaa”. Aikanaan hän toimi alueella hallinnollisissa tehtävissä ja myös gumarot joutuivat asioimaan hänen luonaan. Daanno Gutama hankki hienot kupit gumaro-vieraita varten. Näitä kuppeja säilytettiin lukollisessa puu-arkussa ja otettiin sieltä esiin vieraille,  koska he eivät olisi saastumisen pelossa voineet käyttää samoja astioita kuin mandsat.

Meille tarjoiltiin keitettyä maitoa noista kuuluisista kupeista. Nyt myös isäntä itse käytti samoja kuppeja osoittaen kaikille, että välillämme ei ole erottavaa rajaa. Kuvassa  Daanno Gutama veljensä kanssa, joka oli vaikutusvaltainen ”allaamo” eli ”shamaani” ennen kääntymistään kristityksi. Kirsi vieraili myös ortodoksipappien ja muslimien sheikin luona jakamassa tietoa projektista. Itse keskityin evankelioimispuoleen. Kirkkomme asema Sailemin alueella on suhteellisen vahva. Entiset saarnapaikat ovat nyt seurakuntia, joista joidenkin johdossa on vanhoja tuttuja.  

Danito Yeri projektissa on siis menossa viimeinen vuosi ja ensimmäinen vuosi Shunito Yerille on jo alkanut. Kirsi Leikola on projektien neuvonantaja, joten taidanpa hieman haastatella häntä:

Mitä nämä projektien nimet tarkoittavat, miten niihin päädyttiin ja kuinka ne lausutaan?  

Kirsi: Danito Yeri-nimi syntyi kun projektiin mukaan tulevien kylien nimiä pyöriteltiin ja huomattiin että tuo yhdistelmä tarkoittasi ”Jumala saattoi meidät yhteen”.  Monet alueen ihmisistä ilmaisivat ilonsa kaffankielisestä nimestä, myös muiden uskontokuntien edustajat. Samaa perinnettä haluttiin jatkaa ja shunito- sana saatiin erään Sailemin alueen kylän nimestä. Se tarkoittaa ”on sovittanut” ja sanaa käytetään sekä Jumalan sovitustyöstä että ihmisten välisestä sovittelusta.  Yeri lausutaan Jeeri.

Onko kyse aivan samanlaisista projekteista?

Kirsi: Periaatteet ovat samat: Koko yhteisön kehittäminen mandsojen erityistarpeet huomioiden. Kaikki osa-alueet on suunniteltu siten, että ne tuovat yhteen näiden kahden ryhmän jäseniä. Projektien välillä on  myös eroja, sillä tilanne Sailemin alueella on erilainen.  Mandsat ovat paremmassa tilanteessa perustarpeiden suhteen ja vaativat äänekkäämmin oikeuksiaan, mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta voi johtaa myös ylilyönteihin ja väkivaltaan. Välimiehiä, tiedonjakoa ja keskusteluja tarvitaan enemmän. Tämä on pyritty ottamaan huomioon  projektia suunniteltaessa. Lisäksi opimme monta asiaa Danito Yerin hankaluuksista. Emme esimerkiksi hanki vielä projektille autoa vaan hevosia.

Ovatko projektien työntekijät samoja?    

Kirsi: Osa on, osa vaihtuu. Edelleen olemme hyvin monikielinen ryhmä: Danito Yerin johtaja Hassabe (shekka) jatkaa, myös agronomisti Kaasahun ja kassanhoitaja-sihteeri Salamawit (oromo) jatkavat. Uusina on palkattu tulonhankinta/ yritysneuvoja Million, syntyisin Sailemista (kaffa). Lisäksi joka kylästä on mukana yksi 10-luokkaa käynyt nuori avustaja. Näiden kuuden joukossa on kaksi nahkuria ja yksi mandsa. Tässä yhdistyy mukavasti työllistäminen ja yhdessä oppiminen, sekä hyöty kaikille osapuolille! 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Risto Leikola

Uusi alku tutulla seudulla

Pastori  Mengistu totesi meille: ”Muistan kun ferentsejä tuli tänne maasto-autolla vuonna 1993. Juoksin muiden lasten joukossa katsomaan. Silloin näin teidät ensimmäisen kerran.” Eipä arvattu, että yhdestä niistä herttaisista kiljuvista lapsista tulisi Sailemin rovastikunnan johtaja.  Ja että mekin olisimme yhä kuvioissa mukana. Muistamme tulomme Sailemiin hyvin, sillä tieksi kutsuttu mutaväylä oli kamala ajaa ja kyseessä oli ensimmäinen vierailumme Kaffa-alueelle. Vierailimme Sailemin alueella säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Juuri siellä aloimme tehdä ratsain evankelioimismatkoja. 

Pian törmäsimme Kaffan väestöryhmien sisäiseen erotteluun, hallitseviin gumaroihin ja mandsojen vähemmistöön. Vuosia teimme töitä seurakuntiemme sisällä erottelun lieventämiseksi ja edelleen jäsenistömme kautta olemme pyrkineet vaikuttamaan muihin ihmisiin. Noina vuosina alettiin pohtia kehitystyön mahdollisuuksia alueella. Kun tie valmistui naapurikuntaan Dekkaan, siellä aloitettiin Danito Yeri kehitysyhteistyö-projekti. Sailemiin ei ollut kunnollista tietä. Tilanne on nyt muuttunut sikäli, että juuri Dekasta on tehty tie Sailemiin. Sailem olikin tietojemme mukaan viimeinen kunta Etiopiassa ilman autotietä. Tie mahdollistaa rakennustarvikkeiden kuljettamisen ja uusi Shunito Yeri – projekti kannatti aloittaa. Meidän näkövinkkelistämme ympyrä on nyt sulkeutunut.

Kirsi ja Risto Leikola työmatkalla.     Kuva Ato Million

Meihin ei Sailemin alueen kuntakeskuksessa Yadetassa enää juurikaan kiinnitetä huomiota. Viime käynnillämme kiertelimme ympäristöä yhdessä projektin työntekijöiden ja paikallisten kanssa. Majapaikoissa saimme ystävällisen vastaanoton. Jalkammekin pestiin. Tämä raamatullinen tapa on täällä käytössä ja olisi ollut  loukkaavaa pyristellä liikaa vastaan.

Meiltä on kysytty käytämmekö hevosia myös työmatkoilla. Ratsastaminen on hauskaa, mutta kyllä se töihimme liittyy ja työstä käy. Matkat väsyttävät ja yöpymiset ovat usein tupaten täysissä huoneissa, joissa käydään myös neuvottelut ja ruokaillaan. Ruuan tähteet tekevät tilasta myös rottien ruokkimispisteen mikä häiritsee nukkumista ja kasvattaa terveysriskejä. Aamun valjetessa lisää ihmisiä mahduttautuu huoneeseen ja kokoukset voivat alkaa ennen kuin pääsee maakuupussista ulos.

Kirsi ja Risto Leikola

Hei lappeenrantalaiset!

Olemme iloisia, että olette osallisina sekä Outreach-työssä, että Shunito Yeri-projektissa.

Missä projekti sijaitsee selittynee parhaiten sillä, miten seudulle päästään. Addiksesta ajetaan ensin länsi-lounaaseen,  Jimman kaupunkiin. Ajo kestää noin kuusi tuntia ja usein yövymme siellä. Sitten jatketaan kohti Bongaa, joka on Kaffa-”läänin” pääkaupunki. Parin tunnin ajon jälkeen, noin 15 km ennen Bongaa käännymme tielle, joka ei kaikissa kartoissa näy, mutta se leikkaa metsäisen alueen Bongan ja Masha-nimisen kaupungin välillä. Kolmen tunnin ajon jälkeen päästään Dekka nimiseen kaupunkiin, joka on ollut kuluneen Danito Yeri –projektin toimistojen sijaintipaikka. Tästä on Sailemiin enää noin 40 km ja jos ei sada, matka on mahdollinen autolla. Tieprojekti Dekasta Sailemiin on ollut työnalla viimeiset viisi vuotta ja lopultakin tilanne on sellainen, että etenkin kuivalla kaudella maastoautolla pääsee perille.

Shunito Yerin toimisto on Yadota-nimisessä kaupungissa, jota puheissa usein myös Sailemiksi kutsutaan. Itseasiassa Sailem on koko ”kunnan” nimi. Tämä pikkukaupunki on tietojemme mukaan ollut viimeinen kunnan pääkaupunki, johon ei ole ollut tietä. Shunito Yeri projekti tekee työtä tällä ensimmäisellä kolmivuotiskaudella kaupungin lisäksi neljässä muussa kyläyhteisössä (kebele): Daabbina Gemi, Guracha, Ji’i ja Senteria. Pääosin alueella  liikutaan jalkaisin ja hevosilla. Projektin budjettiin on sisällytetty kahden hevosen hankinta. Tässä matkalla Yadotan kaupungista Daabbina Gemiin, matka taittuu parissa tunnissa.

Koska mandsoja on pidetty saastuttavina heidät on pidetty erillään. Erillään olo on johtanut sekä siihen, että heidän mahdollisuutensa olla osallisena kehitykseen on vaikeutunut ja toisaalta myös siihen, että epäluulot gomaroiksi-kutsuttua enemmistöä kohtaan ovat syvään juurtuneet ja väkivaltaisuudet saattavat saada alkunsa pienestäkin tapahtumasta. Projekti pyrkii tuomaan mandsoja ja gomaroita yhteen käytännön toimintojen kautta, edistää koko yhteisön kehittymistä ja toimia välittäjänä, jotta tilanteet eivät ajautuisi konflikteiksi. Nimi Shunito Yeri on Kaffan kieltä ja tarkoittaa Jumala on sovittanut. Shunihe- sanaa käytetään myös ihmisten välisten riitojen sovittelujen yhteydessä.

Yksi suuri osa projektissa on Daabbina Gemin koulun uudistaminen. Daabbina Gemi on kebeleistä se, jossa on eniten mandsa-väestöä. Kuvissa näkyvä koulurakennus on palvellut luokkia 1-4 ja kyläyhteisön omin voimin on lisätty huone 5-luokalle, joka aloitti viime syksynä. Kun teimme peruskartoitusta vuosi sitten yhteisö asetti koulun kunnostamisen prioriteetikseen. Ja mikäli mahdollista niin, että koulunkäyntiä voitaisiin jatkaa ainakin 6.luokkaan tai mahdollisuuksien mukaan aina 8. Luokkaan asti kotikylässä.
Daabbina Gemi on vaikeakulkuisen jokilaakson takana ja etenkin sadekaudella puolentoista tunnin matka 6-8.-luokille naapurikylään on osoittautunut liian hankalaksi ja varsinkin mandsoista moni on keskeyttänyt koulunkäynnin. Rakentaminen tulee olemaan haastavaa, vaikka käytämmekin parhaamme mukaan paikallisia materiaaleja. Jokilaakson kautta emme pysty materiaaleja kuljettamaan, mutta kyläyhteisö on valmis raivaamaan mahdollisen vaihtoehtoisen reitin, jotta hiekka ja kivet saadaan perille.

 
Sailemin kunnassa on tätä ennen ollut yksi suojattu lähde. Vatsavaivat ja etenkin lavantauti ovat yleisiä. Kaikissa viidessä kebelessä on tarkoitus suojata useampia lähteitä. Kuvassa Shunito Yeri-projektin johtaja Hassabe tutkii koulun lähellä olevaa lähdettä. Tarkkailemassa myös agronomisti Kaasahun (vas) ja Wase, Daabbina Gemin Mandsa-yhteisön jäsen.






Kyläläisiä kannustetaan myös vessojen kaivamiseen ja ”reikä-laattoja” toimitetaan niille, jotka ovat kuopan kaivaneet. Sementtiin painetut jalankuvat auttavat siisteyden säilymisessä.

Yksi projektin valmisteluvaiheessa esiin tulleista ongelmista oli koulunsa päättäneiden, tulostensa vuoksi jatko-opinto-paikoista ulos jääneiden tilanne. Työpaikkoja on harvassa ja oma-alotteisuus oman työpaikan luomiseen ei vielä ole riittävä. Lähestymme ongelmaa tarjoamalla ”income generating”-neuvonantajan palveluja, että palkkaamalla joka kebelestä 10.-luokkalaisen yhteyshenkilöksemme. Nämä henkilöt on jo valittu ja innostus ja aktiviteettitaso on korkealla. Tähän ryhmään saimme sekä mandsoja, nahkatyöntekijöitä että valtaväestön gumaroja, joten viikottaiset yhteiset kokoukset ja keskustelutilaisuudet palvelevat jo sellaisenaan projektimme tavoitteita ja  avoimuutta.

Kirsi Leikola