Suuri muutos

Afrikkalaisissa projekteissa ja hankkeissa tapahtuu usein siten, että otetaan kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin.

Se, mitä saimme nähdä Meijän kylässä ja kuulla vuosisataisen (1300-1400 luvuilta asti) syrjinnän ja eriarvoisuuden päättymisestä, oli tosi isoja askeleita eteenpäin. Vakuuttavaa, kun ensin Sailemin kunnanjohtaja, sitten paikallinen Meijän kylän projektipäällikkö sekä Daappina Gemin koulunjohtaja että alueen muslimipäällikkö sekä myös mandsaheimon päälikkö, kaikki omissa puheenvuoroissaan toivat samaa viestiä: syrjintä on ollut vain vanha jäänne, jolle ei ole mitään perusteita. Kaikki heimot  ovat samanarvoisia, Luojan luomia. Erottelua ei enää sallita. Koulussa kaikkia kohdellaan täysin tasa-arvoisesti ja mandsat ja gumarot oppivat rinta rinnan samoissa luokissa.

 

 Näimmepä vielä teini-ikäiset kaverukset, joista toinen oli mandsa, toinen gumaro. 

Sen kyllä ymmärtää, että varsinkin vanhemmat ihmiset, jotka ovat kokeneet raskaana syrjinnän, eivät helposti pääse kokemuksistaan yli. Mutta oikea suunta on, että lapset ja nuoret eivät enää erotttele. 

Olin hämmästynyt, että oli päästy näin pitkälle, asia oli tosiaan jo nokkamiesten taholta sisäistetty.  Risto kertoi, miten muutama vuosi sitten vielä ensimmäisissä yhteistyökokouksissa tilanne oli ollut yhtä huutamista puolin ja toisin.

T: Marke