Meijän kylän lapset

Poy askarteli enkelin.

Thaimaan matkallamme tapasimme paljon lapsia: Ylistyksen päiväkodin pikkulapset Klong Toyen slummissa Bangkokissa, Armonkodin parikuiset vauvat Samrongissa ja Watniramitin koululaiset Mukdahanissa. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin tutustua Meijän kylä-projektin päähenkilöihin eli Mukdahanin luterilaisen seurakunnan tukemiin lapsiin. Nämä lapset sulattivat sydämemme ja osoittivat, että sillä työllä, jota me lappeenrantalaiset saamme olla tukemassa, on todella merkitystä.

Min, Nam-Waan ja Poy tykästyivät Venlan,
Johannan ja muiden tyttöjen seuraan.

Evankelista Sim aloitti vuonna 2005 seurakunnan rakentamisen melkeinpä tyhjästä. Hän kierteli naapurustossa ja kyseli ihmisiltä, millaisia ongelmia ja tarpeita heillä on. Simin aviomies Pii Tanai on lakimies ja oman työnsä kautta hän näki, miten monet perheet joutuvat ahdinkoon, kun jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa. Mukdahanin seurakunnan toiminnan yhdeksi painopisteeksi tuli siis alueen vähäosaiset lapset. Viime vuoteen asti Sim pyöritti toimintaa pitkälti omasta pussistaan ja  Mukdahanin seurakunnan varoilla, mutta vuodet 2016-2018 me lappeenrantalaiset rahoitamme projektia.

Mutta mitä projekti sisältää? Lapset viettävät kirkolla aikaa kuutena päivänä viikossa ja saavat kuusi kertaa viikossa lämpimän aterian. Keittiöön on hankittu uusi kaasuhella, ruuanlaittovälineitä ja kokoontaitettavia pöytiä.

Myös matkalaiset pääsivät auttamaan ruuanlaitossa,
huomaa taidolla leikatut vesimelonit :). Evankelista
Sim on huippukokki, kuvan massaman curry
vei kielen mennessään!

Lisäksi joka kuukausi ruuanlaittoon hankitaan kaksi kaasupulloa. Koulupäivien jälkeen lapset tekevät läksyt, lauantaisin heillä on musiikki- ja englanninopetusta ja sunnuntaisin raamatunopetusta ja jumalanpalvelus. Tähän kaikkeen Sim tarvitsee apukäsiä ja projektilla rahoitetaan yhden täysiaikaisen ja kahden viikonlopputyöntekijän palkka. Tällä hetkellä täysiaikaisen työntekijän paikka on auki, rukoillaan, että siihen löytyisi mahdollisimman pian hyvä ja rakastava työntekijä. Projektilla rahoitetaan myös koulupukujen hankkimista lapsille, vuoden 2017 aikana seurakunta on hankkinut jo 26 koulupukua niille lapsille, joiden perheillä ei olisi varaa koulupukuun. Tämän vuoden alussa projektissa oli kaiken kaikkiaan mukana 36 lasta, mutta Sim kertoi, että nyt heitä on jo 50.

Millaisia ovat meijän kylän lapset? Yhdellä sanalla: valloittavia! Kun saavuimme ensi kertaa kirkon pihaan, lapset ryntäsivät heti halaamaan. He ovat todella välittömiä ja hellyydenkipeitä. Yhteisen kielen puuttuminen ei haitannut vaan leikit, pelit ja laulut saivat paljon iloa aikaan.Neljän päivän ajan saimme tutustua toisiimme ja viettää ikimuistoisia hetkiä yhdessä.

Veimme tuliaisina mm. sulkapallomailoja ja -palloja
sekä jalkapalloja. Pelaamassa hurmaavat 3,5-vuotiaat
kaksoset Phläy
ja Phley.

Rasavilli Fuk rauhoittui selfieen Reetan kanssa.

En tiedä, ovatko lapset aina kirkolla noin iloisia, mutta heidän olemisestaan huokui, että kirkko on heille turvapaikka, jossa he saavat kokea rakkautta. Pii Tanai kertoi, miten hyvältä hänestä tuntui nähdä lapset niin onnellisina meidän matkalaisten kanssa. Sunnuntaina yhteisen jumalanpalveluksen ja lounaan jälkeen oli aika sanoa hyvästit. Lähtö oli todella haikea, Mukdahanin lapset veivät sydämemme! On todella ihanaa, että saamme kuitenkin pysyä heidän elämässään mukana jatkossakin. On myös todella tärkeää, että projekti sai kasvot, Meijän kylän lapset ovat nyt todella Meijän Lapsia <3!

Matkan joka tilanteessa ja joka vierailulla asetuimme ryhmäkuvaan. Tässä reissun rakkain ryhmäkuva!