Päällimmäisin ensivaikutelma oli tietysti käsittämätön lämpö. Tuntuu erikoiselta, miten ulos mennessään astuu kylmästä kuumaan eikä toisin päin. Toinen hätkähdyttävä asia on vihreys. Bangkok on rakennettu suon päälle ja 12 miljoonan asukkaan kaupungin neliömetrit on täytetty tarkoin: pilvenpiirtäjiä, hökkeleitä, pikateitä, pikkukujia, ostoskeskuksia, markkinoita, rautateitä, kaikkea mahdollista sikin sokin sulassa sovussa. Ja jokainen vapaaksi jäävä millimetrin maata pursuaa vihreää: banaanipuita, palmuja ja kaikenlaisia kasveja ja puita, joiden nimistä ei ole aavistustakaan. Olemme liikkuneet nämä päivät nimikkolähettimme Kirsi Salmelan matkassa. Kirsi sanoi, että jos tänään tökkäät tikun maahan, niin huomenna siinä on jo lehti 😊.
Tänään on sunnuntai ja jakauduimme aamulla kolmeen eri jumalanpalvelukseen Immanuelin, Rauhan ja Ruampraphoonin luterilaisessa seurakunnassa. Itse olin Rauhan seurakunnassa, joka on Bangkokin vanhin luterilainen seurakunta ja täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Oli todella kiinnostavaa osallistua jumalanpalvelukseen, josta löytyivät kyllä kaikki tutut asiat, mutta täysin ennalta arvaamattomassa järjestyksessä. Seurakunnan nuori evankelista Tukathaa valmistui Bangkokin Luther-seminaarista vuosi sitten ja oli opiskeluaikanaan vierailemassa Suomessa tutustumassa suomalaiseen seurakuntatyöhön. Seurakuntalaiset olivat iältään aika nuoria, ylistyslaulut kaikuvat ja rukoukset soljuivat vapaasti. Jumalanpalveluksen jälkeen ei ollut kirkkokahveja vaan yhteinen nuudeliateria ulkona. Koirat torkkuivat auringossa ja valtava jackfruit leikattiin paloiksi suurella veitsellä. Tunnelma oli monin tavoin lämmin. Lähtiessä seurakuntalaiset vielä opettivat, miten sanotaan Jumala siunatkoon sinua: Khoo phra zau uei phra phoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti