Viime reissulla nahkureiden lähetystö
tuli jakamaan ongelmaansa: tyttö-opiskelijoita olisi, mutta kukaan ei
vuokraa huonetta vaikka koko vuoden vuokran maksamiseen kerralla oli
valmistauduttu. Samalla he esittivät, että voisivatko tytöt mitenkään päästä
asuntolaan, edes sisarukset keskenään. Pohdimme päämme puhki tilannetta Timo
Ahlbergin, SLS:n Etiopian kehitysyhteistyöprojektien koordinaattorinkin kanssa,
mutta nopeaa ratkaisua oli vaikea löytää.
Nyt kuulin, että ilmoittautuneita tyttöjä
tulikin niin runsaasti, että kunnanvirastosta esitettiin, että ensimmäinen talo
tulisikin tytöille. Myös sekä metsästäjien että nahkureiden yhteisöt puolsivat
tätä ehdotusta. Eli niin vaan olivat Afrikan miehetkin ajamassa naisten asiaa. Toisen talon saamme pystyyn toivottavasti
parin vuoden päästä, että pojatkin pääsevät ylipitkistä päivittäisistä
patikkamatkoista.
Potku
Yhdeksänvuotias mandsa-poika oli joella
pesemässä pyykkiä. Samaan aikaan kuorma-autoa pestiin joessa. Auton apumies
pyysi mandsa-poikaa toimittamaan asiaansa ja lupasi birrin (4 senttiä)
palkaksi. Poika toimitti asian ja pyysi palkkaansa. Kun apumies kieltäytyi
maksamasta syntyi sanasota, jonka päätteeksi apumies potki poikaa niin, että reisiluu
napsahti poikki.
Pojan isälle kerrottiin, että poikasi
makaa tiellä eikä pysy liikkumaan. Kunnan viranomaiset antoivat auton ja poika
ajettiin Bongaan. Seurakunnasta hän sai kirjeen, jossa sanottiin että hän on
vähävarainen eli saisi ilmaisen ensiavun. Bongassa poika oli sairaalassa kolme
viikkoa, jonka jälkeen todettiin, ettei asialle voitu tehdä mitään koska
röntgenkin on rikki ja poika sai lähetteen Jimman. Tässä vaiheessa hätääntynyt
isä soitti meille, koska ilman rahaa pelotti lähteä tuntemattomaan suureen
kaupunkiin. Jimman seurakunnan vanhimmiston jäsen ryhtyi yhdysmieheksi, poika
sai erinomaisen hoidon ja tätä kirjoittaessani juoksee jo taas. Nyt isä
puolestaan käy läpi oikeustoimia virastotyöstä kokemusta omaavan mandsa-virkailijan
kanssa, jotta teon tekijä saadaan vastuuseen.
Tarina on ensisilmäyksellä ankea, mutta jos luet sen uudelleen huomaat,
miten monessa kohdassa homma toimii jo. Metsästäjät osaavat entistä paremmin
vaatia oikeuksiaan ja seurakunnat toimivat tukiverkkona myös silloin, kun
matkataan pois kotikonnuilta.
Terveisin Kirsi
