torstai 6. helmikuuta 2014

Surutalossa

Viime vierailulla kuulimme iäkkään ystävämme ja työmme tukijan Daanno Gutaman kuolemasta. Vierailimme hänen kotitalossaan.
(Daanno Gutamasta voi lukea lisää
”Erottavat ja yhdistävät kupit”, toukokuu 2012)

Paikalliseen kulttuuriin kuuluu, että koko yhteisö osallistuu suruun. Siinä sekä kunnioitetaan kuolleen muistoa että autetaan sukulaisia käymään läpi surutyötä. Omaisten ei tarvitse huolehtia mistään käytännön järjestelyistä, sillä naapurit ja ystävät, jotka kuuluvat samaan iddir-ryhmään, hoitavat hautajaisjärjestelut ja tuovat ruokaa ja kahvia. Niitä tarvitaankin runsaasti, sillä talon alkaa virrata ihmisiä läheltä ja kaukaa.  Tätä jatkuu pari viikkoa.  Vähitellen itku muuttuu tavalliseksi jutusteluksi ja aiheet arkisiksi, elämä jatkuu.

Daanno Gutaman kuolemasta oli kulunut jo kolme viikkoa, mutta edelleen hänen kolme kolme poikaansa ottivat vieraita vastaan tavan mukaan lattialle asetetulla patjalla istuen ja lepäillen. He kertoivat tyytyväisinä, että kunnan Gomaro-virkamiehetkin olivat halunneet osoittaa kunnioitustaan pidetylle Mandsa-johtajalle osallistumalla isolla joukolla hautajaisiin. Erityisen merkittävänä he pitivät myös sitä ettei kukaan hautajaisvieraista ollut kieltäytynyt nauttimasta Mandsojen tarjoamia ruokia eikä kahvia.
    
Heti käyttöön
 
Daabbina Gemin koulu tehdään paikallisia materiaaleja hyödyntäen. Siinä on myös se hyvä puoli, että kyläläiset voivat osallistua erinomaisesti. Kaikki puutavara on heidän toimittamaansa.  Oppilaat puolestaan tuovat teff-viljan korsia, joita tarvitaan mutaseiniin. Viime käynnilläni kyläläiset näyttivät myös varaston, johon olivat jo keränneet puuta lisärakennukseen. Koska osallistumisinnostus oli suuri, jäi budjettia käyttämättä niin paljon, että voimme rakennuttaa toisenkin vastaavanlaisen rakennuksen. 

Rakennustyöt eivät olleet läheskään valmiit, kun  luokat jo otettiin käyttöön, koska tarvittiin katto pään päälle. Kyläläiset ovat myös järjestäneet puuta pulpettien tekemistä varten. Paikalliset puusepät tekevät pulpetit.  Osa lasten vanhemmistakin on niin innostunut uudesta koulurakennuksesta, että ovat palanneet koulun penkille jatkamaan kolmanteen luokkaan päättyneitä opintojaan.
 
 
(Daabbina Gemin koulusta voi myös lukea lisää kirjoituksesta, joka ilmestyi sivuille huhtikuu 2012)
Terveisin Kirsi Leikola