tiistai 19. elokuuta 2014

Sadekausimatkailun haasteita


Aikataulu on tiukka, joten projektin kuskin Mulatun ja minun on pakko lähteä matkalle Addis Abebasta Sailemiin muslimien juhlapäivänä Id al-Fitrinä. Tiedämme, että aamulla ihmiset menevät moskeijaan. Laskeskelemme, että jos lähdemme kahdeksalta he ovat jo menneet sisään, mutteivät vielä lähteneet pois. Se on huomioitava siksi, että väkeä on juhlapäivisin liikkeellä niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua.

Arviomme on täysin pielessä. Ohjelma onkin jo loppu, kun pääsemme laitakaupungille, ja massat sulkevat tiet. Puikkelemme pikkukatuja yrittäen muistella missä kaikkialla on moskeijoita. Addiksen massiiviset tietyöt ja kaiken mudaksi muuttava sadekausi tuovat oman lisänsä vaikeuskertoimeen. Pari tuntia vierähtää kaupungista ulosajamiseen. Matka jatkuu mukavasti, mutta seuraavassa kaupungissa juhlijat ovatkin myöhässä ja sama toistuuu uudelleen. Poliisit yrittävät pontevasti ohjata liikennettä, mutta kadut ovat vaan yksinkertaisesti niin täynnä, että kärsivällisyyttä kysytään kaikilta. Juhlakansa on kuitenkin iloisella mielellä. Loput kaupungit ohitamme rauhassa eikä Jimman ympärilläkään ole levottomuuksia.

Uudet haasteet alkavat vasta Bongan ja Dekan välillä. On satanut jo sen verran, että useissa kohdissa tien pohja on romahtanut ja savimaa muuttuu ikäväksi liejuksi, jonne auto uppoaa helposti. Meidän automme kyllä selviää, mutta ongelmaksi muodostuvat bussit, jotka jäävät jumiin ja tukkivat tien. Vuoristoinen tie ei anna paljon tilaa kiertää penkan kautta. Ensimmäisessä paikassa matkustajat kiskovat bussia kuin Volgan lautturit ja lopulta se irtoaa. Ajelemme rauhassa eteenpäin tunnin verran. Seuraava bussi onkin toivottoman näköisessä tilanteessa, josta se ei ihmisvoimin selviä. Onneksi rinnettä on sen verran, että pääsemme juuri ja juuri kiertämään. Lupaamme hälyttää apua seuraavasta kaupungista.

 
Jatkamme matkaa kunnes automme jarrut lakkaavat  toimimasta kunnolla. Kuski-Mulatu tietää ongelman, jotakin ”öljyletkuja” on sidottu aikaisemminkin tienposkessa. Nyt näyttää kuitenkin hankalalta ja päätämme palata edelliseen kaupunkiin. Koska olemme juuri nousseet melkoisen rinteen, minut laitetaan paikalle sattuneeseen autoon ja Mulatu tuo auton yksin rinnettä alas. Hetken kuluttua onni potkii, sillä lähikaupungin ainoa automekaanikko tulee kuorma-autolla vastaan ja alkaa heti korjata autoamme. Ystävällinen moottoripyöräilijä puolestaan vie Mulatun kaupunkiin hankkimaan  lisää jarrunestettä ja liimaa. Tunnin kuluttua jatkamme matkaa.

Iltapäivisin sataa usein rankasti ja pilvet alkavatkin jo kerääntyä. Tulemme aika kyytiä, koska loppumatkasta on vielä paikka, jonka ohi pitäisi päästä kuivalla. Kun saavumme sinne, meitä kohtaa huojentava näky:  Kunnan virkamiehet ovat organisoineet nuoret kantamaan kiviä pahaan paikkaan. Kaksi Isuzua on apuna kuljettamassa vapaaehtoisia ja kiviä paikanpäälle. Kunnanisät itse ovat mukana kantamassa. Hurrausten saattelemina hurautamme paikasta läpi. Saavumme Sailemiin. Kaatosade alkaa, mutta nyt se ei enää aiheuta sydämentykytyksiä.

Matkanteko sadekaudella on haaste. Paluumatkalla meidät pysäytetään Kombon kaupungissa. Isuzu-rekkojen kuljettajat kertovat meille, että yksi auto on jälleen juuttunut saveen ja kiertäminen ei ole mahdollista. Autoa on yritetty irroittaa jo kolmatta päivää ja eilen oli traktori lähtenyt köröttelemään apuun tuolle vuoristoiselle viidakkotaipaleelle. Juomme kahvit, keräämme voimia kohdata uusi haaste ja jatkamme matkaa.  Metsässä tapaamme ärtyisiä ja nälkäisiä kuskeja. Onneksi traktorikin on jo paikalla. Heti kun auto on saatu irti luikahdamme läpi ennen kuin seuraava ehtii juuttua.

Kun asfalttitielle on matkaa enää vain puolisen tuntia, tulee meitä vastaan pääkaupunkilaisia kuljettava auto. He viittovat meitä pysähtymään, kertovat tekevänsä pohjakartoitusta alueen kehittämismahdollisuuksista ja kysyvät, onko hankalia mutapaikkoja vielä jatkossakin. Vastaamme, että tämä on vasta alkua, mutta kyllä niistä lopulta aina läpi pääsee. He katsovat autoamme ja sitten toisiaan ja päättävät kääntyä takaisin. Olemme edelleen ainoa ulkopuolinen projekti Sailemin kunnassa.  

Mukavaa elokuuta
Kirsi