Meijän kylän lapset

Poy askarteli enkelin.

Thaimaan matkallamme tapasimme paljon lapsia: Ylistyksen päiväkodin pikkulapset Klong Toyen slummissa Bangkokissa, Armonkodin parikuiset vauvat Samrongissa ja Watniramitin koululaiset Mukdahanissa. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin tutustua Meijän kylä-projektin päähenkilöihin eli Mukdahanin luterilaisen seurakunnan tukemiin lapsiin. Nämä lapset sulattivat sydämemme ja osoittivat, että sillä työllä, jota me lappeenrantalaiset saamme olla tukemassa, on todella merkitystä.

Min, Nam-Waan ja Poy tykästyivät Venlan,
Johannan ja muiden tyttöjen seuraan.

Evankelista Sim aloitti vuonna 2005 seurakunnan rakentamisen melkeinpä tyhjästä. Hän kierteli naapurustossa ja kyseli ihmisiltä, millaisia ongelmia ja tarpeita heillä on. Simin aviomies Pii Tanai on lakimies ja oman työnsä kautta hän näki, miten monet perheet joutuvat ahdinkoon, kun jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa. Mukdahanin seurakunnan toiminnan yhdeksi painopisteeksi tuli siis alueen vähäosaiset lapset. Viime vuoteen asti Sim pyöritti toimintaa pitkälti omasta pussistaan ja  Mukdahanin seurakunnan varoilla, mutta vuodet 2016-2018 me lappeenrantalaiset rahoitamme projektia.

Mutta mitä projekti sisältää? Lapset viettävät kirkolla aikaa kuutena päivänä viikossa ja saavat kuusi kertaa viikossa lämpimän aterian. Keittiöön on hankittu uusi kaasuhella, ruuanlaittovälineitä ja kokoontaitettavia pöytiä.

Myös matkalaiset pääsivät auttamaan ruuanlaitossa,
huomaa taidolla leikatut vesimelonit :). Evankelista
Sim on huippukokki, kuvan massaman curry
vei kielen mennessään!

Lisäksi joka kuukausi ruuanlaittoon hankitaan kaksi kaasupulloa. Koulupäivien jälkeen lapset tekevät läksyt, lauantaisin heillä on musiikki- ja englanninopetusta ja sunnuntaisin raamatunopetusta ja jumalanpalvelus. Tähän kaikkeen Sim tarvitsee apukäsiä ja projektilla rahoitetaan yhden täysiaikaisen ja kahden viikonlopputyöntekijän palkka. Tällä hetkellä täysiaikaisen työntekijän paikka on auki, rukoillaan, että siihen löytyisi mahdollisimman pian hyvä ja rakastava työntekijä. Projektilla rahoitetaan myös koulupukujen hankkimista lapsille, vuoden 2017 aikana seurakunta on hankkinut jo 26 koulupukua niille lapsille, joiden perheillä ei olisi varaa koulupukuun. Tämän vuoden alussa projektissa oli kaiken kaikkiaan mukana 36 lasta, mutta Sim kertoi, että nyt heitä on jo 50.

Millaisia ovat meijän kylän lapset? Yhdellä sanalla: valloittavia! Kun saavuimme ensi kertaa kirkon pihaan, lapset ryntäsivät heti halaamaan. He ovat todella välittömiä ja hellyydenkipeitä. Yhteisen kielen puuttuminen ei haitannut vaan leikit, pelit ja laulut saivat paljon iloa aikaan.Neljän päivän ajan saimme tutustua toisiimme ja viettää ikimuistoisia hetkiä yhdessä.

Veimme tuliaisina mm. sulkapallomailoja ja -palloja
sekä jalkapalloja. Pelaamassa hurmaavat 3,5-vuotiaat
kaksoset Phläy
ja Phley.

Rasavilli Fuk rauhoittui selfieen Reetan kanssa.

En tiedä, ovatko lapset aina kirkolla noin iloisia, mutta heidän olemisestaan huokui, että kirkko on heille turvapaikka, jossa he saavat kokea rakkautta. Pii Tanai kertoi, miten hyvältä hänestä tuntui nähdä lapset niin onnellisina meidän matkalaisten kanssa. Sunnuntaina yhteisen jumalanpalveluksen ja lounaan jälkeen oli aika sanoa hyvästit. Lähtö oli todella haikea, Mukdahanin lapset veivät sydämemme! On todella ihanaa, että saamme kuitenkin pysyä heidän elämässään mukana jatkossakin. On myös todella tärkeää, että projekti sai kasvot, Meijän kylän lapset ovat nyt todella Meijän Lapsia <3!

Matkan joka tilanteessa ja joka vierailulla asetuimme ryhmäkuvaan. Tässä reissun rakkain ryhmäkuva!

Kouluvierailulla Mukdahanissa

Toissa päivänä kävimme paikallisessa  koulussa vierailulla. Koulussa on yli 400 oppilasta ja pidimme tunteja 10-13 -vuotiaille oppilaille. Vastaanotto oli sydämellinen ja monien erilaisten ryhmäkuvien jälkeen meille jopa ojennettiin päivän päätteeksi todistukset ja kankaat kiitokseksi kullekin 😊 ja koulun opettajat sanoivat oppineensa paljon opetusmetodeistamme. Tällä ymmärsimme, että he tarkoittivat lähinnä kunnioittavaa suhtautumista lapsiin ja heidän tasolleen heittäytymistä ja yhdessä iloitsemista.

Olimme valmistelleet viisi oppituntia, joissa n. 30 oppilaan ryhmät kiersivät, eli kutakin tuntia pidettiin viisi kertaa, välissä yksi pienempi tauko ja lounastauko.

Sini ja Jussi pitivät hauskoja musiikkitunteja - suosituin laulu taisi olla leikkilaulu Leipuri Hiiva, mutta myös thai-kielellä opettelemamme hengelliset laulut: 'Wannii pen van' eli 'Tämä on se päivä' ja 'Kling ook pai' eli 'Vierii pois', sujuivat hienosti!

Johannan ja Emilian tunnilla oppilaat saivat askarrella lumihiutaleita - ja heidän työskentelynsä oli tosi huolellista ja tarkkaa. Lapset olivat hyvin mukana ja kauniita hiutaleita syntyi mieluisten opettajien ohjaamana.

Englannin tuntia pitivät Marja, Venla ja Anneli.  'My favourite colour...' , 'My name is ...' ja jopa pitkä laulu: 'Jesus loves me, Yes I know ...'. Tulivat tutuiksi. Englantihan on muutenkin se ainoa yhteinen kieli (meillä thai-kieltä taitamattomilla) jolla hymyjen ja eleiden lisäksi voi lasten kanssa yrittää kommunikoida. Päivän päätteeksi loppuseremonioiden yhteydessä kaksi tyttöä pitivät englanniksi kuningasta ylistävän kohteliaan ja ihmeen pitkän puheen juhlasalissa ulkoa(saman puheen molemmat ) - joten joillakin taitoja onkin!

Reetta ja Joonas opettivat Simin kanssa asioita Suomesta Lappeenrannasta otettujen kuvien avulla: Suomen sijainti maailman kartalla, neljä vuodenaikaa, Suomen lippu ja joitakin suomen sanoja. Tässä ryhmässä oli paikallinen tulkki tosi tarpeen (evankelista Sim), joka tosin innostui puhumaan aika paljonkin.

Ja viides ryhmä oli leikkiryhmä, jota taitavasti ja mukaansa tempaavasti ohjasivat Marjo, Milla ja Kirsi. Oppilaat ja ohjaajat istuivat kaikki lattialla samassa ringissä ja leikkivät erilaisia laululeikkejä, joissa tahti vain kiihtyi ja kiihtyi...Voi miten hauskaa lapsilla oli - ja vanhemmillakin 😊- aina kun selvisi, kuka tällä kertaa putosi pelistä pois!

Marken etuoikeus oli kierrellä kaikissa ryhmissä - ottaa kuvia ja osallistua hauskoihin juttuihin😊

Lapset halusivat ottaa meistä kanssaan selfieitä ja hymyjä vaihdettiin ja käsillä kosketeltiin. Takana onnistunut vierailu!

Koti hedelmäpuiden katveessa

Aamu valkeni kauniiseen auringon paisteeseen ja monella meillä oli varsin odottava mieli tämän päivän ohjelmaa kohtaan. Aamulla lähdimme ajamaan kohti Armonkotia. Ajoimme läpi Bangkokin ja saavuimme Samrongin esikaupunkialueelle.

Armonkoti on ensikoti yksinäisille äideille. Koti on toiminut 30 vuotta ja on noiden vuosien aikana auttanut lähes 2000 äitiä. Äidit ovat 11- 42 vuotiaita ja vuosittain tulee Armonkotiin noin 40-60 äitiä.

Saavuttuamme Armonkotiin, vastaava työntekijä Lek oli meitä vastassa kahvin ja hedelmien kera. Vastaanotto oli mitä lämpimin ja kuunnellessamme niin Annelia kuin myös Lekiä, tunteet nousivat monelle ryhmämme jäsenille pintaan. Armonkodin eri vaiheissa Jumalan tahto, voima ja rakkaus oli tullut esille monin eri tavoin.

Armonkodissa oli tällä hetkellä kolme äitiä ja kaksi pientä, noin kahden kuukauden ikäistä lasta. Erityisesti Legoo niminen poika sulatti sydämemme ja uskoisin että Emilian tekemät mustekalat sulattivat nuorten äitien ja työntekijöiden sydämet.

Vietimme Armonkodissa vain muutaman tunnin, mutta nuo tunnit säilyvät muistoissamme ja sydämissämme kauan.

Lounaan jälkeen Luther-seminaarissa meitä odotti Suomen lähetysseuran työntekijä Katariina Kiilunen, joka toimii seminaarissa teologian opettajana. Saimme kuulla seminaarin toiminnasta, tutustua reformaatio 500-vuotta näyttelyyn sekä keskustella kahden opiskelijan kanssa heidän arjestaan.

Huomenna suuntaamme askeleemme kohti Mukdahania. Mitä opimme, näemme ja koemme on Jumalan käsissä. 

Saimaalta Thaimaahan

Olemme olleet Thaimaan kamaralla nyt pari vuorokautta ja ensimmäistä kertaa ehdimme hetkeksi seisahtua. Eilen saimme kokea mahtavan kanavaveneseikkailun, matkasimme kelluville markkinoille täyttä kaasua kaahaavan jokiveneen kyydissä, vesipisarat roiskuivat veneen sivuilla ja rehevä maisema vilisi ohitse. Samalla tavoin myös uudet vaikutelmat,  tuoksut, värit, ihmiset ja elämykset ovat viuhuneet läpi mielen ja sydämen.

Päällimmäisin ensivaikutelma oli tietysti käsittämätön lämpö. Tuntuu erikoiselta, miten ulos mennessään astuu kylmästä kuumaan eikä toisin päin. Toinen hätkähdyttävä asia on vihreys. Bangkok on rakennettu suon päälle ja 12 miljoonan asukkaan kaupungin neliömetrit on täytetty tarkoin: pilvenpiirtäjiä, hökkeleitä, pikateitä, pikkukujia, ostoskeskuksia, markkinoita, rautateitä, kaikkea mahdollista sikin sokin sulassa sovussa. Ja jokainen vapaaksi jäävä millimetrin maata pursuaa vihreää: banaanipuita, palmuja ja kaikenlaisia kasveja ja puita, joiden nimistä ei ole aavistustakaan. Olemme liikkuneet nämä päivät nimikkolähettimme Kirsi Salmelan matkassa. Kirsi sanoi, että jos tänään tökkäät tikun maahan, niin huomenna siinä on jo lehti 😊.

Tänään on sunnuntai ja jakauduimme aamulla kolmeen eri jumalanpalvelukseen Immanuelin, Rauhan ja Ruampraphoonin luterilaisessa seurakunnassa. Itse olin Rauhan seurakunnassa, joka on Bangkokin vanhin luterilainen seurakunta ja täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Oli todella kiinnostavaa osallistua jumalanpalvelukseen, josta löytyivät kyllä kaikki tutut asiat, mutta täysin ennalta arvaamattomassa järjestyksessä. Seurakunnan nuori evankelista Tukathaa valmistui Bangkokin Luther-seminaarista vuosi sitten ja oli opiskeluaikanaan vierailemassa Suomessa tutustumassa suomalaiseen seurakuntatyöhön. Seurakuntalaiset olivat iältään aika nuoria, ylistyslaulut kaikuvat ja rukoukset soljuivat vapaasti. Jumalanpalveluksen jälkeen ei ollut kirkkokahveja vaan yhteinen nuudeliateria ulkona. Koirat torkkuivat auringossa ja valtava jackfruit leikattiin paloiksi suurella veitsellä. Tunnelma oli monin tavoin lämmin. Lähtiessä seurakuntalaiset vielä opettivat, miten sanotaan Jumala siunatkoon sinua: Khoo phra zau uei phra phoon!

Matka kohti määränpäätä alkoi

Lappeenrannan rautatieasema to 8.6.

Laukut pakattu, viime hetken säädöt, matkaan saattajat paikalla

Kaikki valmiina

InterCity6 saapuu raiteelle 1 

Turvallista matkaa me toivotamme näin.
On aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän.